Uudet ja vanhat aarteet

Jeesus sanoi;

"Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa". (Matt.13:52)

Jumala on iankaikkinen Jumala vailla alkua ja loppua, aivan kuten vanhassa testamentissa ylipappi Melkisedek (Hepr.7:1-3) ja Uuden Testamentin sinetti Jeesus Kristus. Se, että meillä on uusi liitto Jeesuksessa Kristuksessa, ei tarkoita, että vanhaalla ei olisi mitään merkitystä. Jeesus sanoi, että kirjanoppinut, joka on tullut opetuslapseksi on isännän kaltainen. Kuka on isäntämme? Minä ainakin kutsun Jumalaa isäksi (Gal.4:6) ja siten Hän on isäntäni, vaikka en koekkaan koskaan olleeni kirjanoppinut. Monesti ajattelemme, että on huonoa olla kirjanoppinut, ja tietenkin se on huonoa jos ei ole pelastunut Jeesuksessa Kristuksessa, mutta kun kirjanoppinut pelastuu ja tulee opetuslapseksi, siitä tulee valtava siunaus Kristikunnalle. Miksi? Koska hänestä tulee Isän kaltainen. Hän tuntee sekä vanhan, että uuden. Vanha Testamentti puhuu syvällisesti ja väkevästi Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, tavalla jolla Uusi Testamentti ei puhu, ja näin saamme uudesta vanhan kautta syvällisemmän ilmestyksen, kuin voisimme muuten saada. Vanha on täynnä lupauksia, jotka vielä odottavat ilmestymistään ja todistaa Kristuksesta ja tulevista tapahtumista jo ennen aikaa.

Johannes sanoi uudestisyntyneelle seurakunnalle;

Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien. Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä. Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme. Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi. Rakkaani, en minä kirjoita teille uutta käskyä, vaan vanhan käskyn, joka teillä on alusta ollut; tämä vanha käsky on se sana, jonka te olette kuulleet. (1.Joh.2:1-7)

Vanhassa Testamentissa löytyy vaikka kuinka monta esimerkkiä Jumalan seuraamisesta ja ystävänä olemisesta; Eenok, Aabraham, Mooses, Joosua ja Kaaleb... lista on pitkä joten en sitä nyt yritäkkään kokonaisuudessa luetella. Mitä Jumala heiltä odotti? Kuuliaisuutta, sekä kirjoitetulle sanalle, että sille mitä Jumala oli heille puhunut. Sitä Jumala odottaa myös uudestisyntyneeltä seurakunnaltaan. Mikä luettiin esimerkiksi Aabrahamille uskoksi?

Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi. Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta. Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois? Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut. (Jaakob 2:17-26)

Jumala on aina halunnut uskonkuuliaisuutta ihmiseltä, Raamatun sankari Eenok oli sen ymmärtänyt ja vaelsi Jumalan kanssa/yhteydessä. Jumala oli niin mielistynyt, että otti Eenokin luokseen ja hän vain katosi maan päältä. Uskossa vaeltaminen on tekoja, mutta eivät kaikki teot ole uskoa, meidän tulee kuolla vanhoille teoillemme joita teimme ymmärtämättömyytemme aikana. Heprealaiskirje 11 kertoo näistä uskonsankareista, suosittelen sen lukemista.

"Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on". (Ilm.4:8)

Jumalamme on vanha ja uusi, sillä Hän oli, on ja on tuleva. Jumala on ja luo jatkuvasti uutta, kuitenkin Hän on muuttumaton, sillä Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. (Hepr.13:8) Tänäkin päivänä  Hän kutsuu meitä vaeltamaan yhteydessään vanhassa ja uudessa. Uuden pitää olla vanhan mukaista, sillä Hän ei muutu, ja vanha todistaa uudesta, myös siitä mitä Hän luo. Jumala on luotettava, kuten Hänen sanansa, sillä tuo Sana on Jeesus Kristus!

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on... Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh.1:1-3, 14)