Sisälläni palaa halu julistaa Kristusta ja siksi julistankin, kuitenkin kokoajan törmään vääryyteen seurakunnassa ja se saa minut hyvin murheelliseksi. Välillä väsyn kohtaamaani vääryyteen ja hyväksi käyttöön, kun pettyy kerta toisen jälkeen. Toki pettymys on ihmisiin, ei Kristukseen, siksi uskonkin vallankumoukseen seurakunnan sisällä ja Jumala tulee ottamaan siellä paikkansa. En usko ihmistenväliseen vallankumoukseen, vaan siihen, että Pyhä Henki tulee asettamaan omansa paikoilleen palveluksen työhön ja ajamaan vääryydentekijät sivuun, he tulevat jäämään sivustakatselijoiksi, kunnes tekevät parannuksen ja luopuvat tekopyhyydestään.
Kukaan ei saa tehdä veljelleen vääryyttä eikä pyrkiä hyötymään hänen kustannuksellaan, sillä Herra on kaiken tämän rankaisija, kuten myös aiemmin olemme teille sanoneet ja teroittaneet mieleenne. (1.Tess.4:6)
Eihän Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen vaan pyhitykseen. Sen tähden se, joka hylkää nämä käskyt, ei hylkää ihmistä vaan Jumalan, joka antaa Pyhän Henkensä teihin. (1.Tess.4:7-8)
Jos liehittelemme toista hyötyäksemme hänestä, on Raamatun totuus kova. Tällainen petollisuus on saastaisuutta ja Raamattuni mukaan kyseinen henkilö on luopunut Jumalasta. Kuinka valtava onkaan itsepetos! Ja minkä tähden? Oman kunnian, palkan? Monesti kun luemme vastaavia Raamatunpaikkoja vertaamme saastaisuutta seksuaalisynteihin, kyllä nekin on saastaisuutta, mutta tässä on suora vertaus toisten hyväksikäyttämisestä saastaisuuteen. Efesolaiskirje puolestaan ilmoittaa, ettei saastainen peri Jumalan valtakuntaa, tämä todistaa toisen luopumisen Jumalan armosta.
Efe 5:5,
Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian vuoksi, vaan pitäkää nöyrästi toista parempana kuin itseänne. Älkää katsoko vain omaa parastanne vaan myös toisten.
(Fil 2:3-4)
Jotkut ”hengelliset” johtajat ovat tyhjänpuhujia ja -lupailijoita, vailla tarkoitusta täyttää lupaustaan tai puheitaan, he puhuvat vain saadakseen sinusta hyötyä. Tällainen on manipulaatiota ja manipulaatio tarkoittaa ”uhrille” kahleita ja orjuutta. Tällaisten ”johtajien” seuraaminen päätyy kujanjuoksuksi ja ympyrän toistamiseksi, se ei johda minnekään paitsi turhautumiseen ja väsymiseen. Tämä onkin yksi saatanallisista päämääristä, väsyttää pyhät.
Pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksen niille, jotka näkevät vaivaa teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajianne Herrassa ja neuvovat teitä. (1 Tess.5:12)
Jumalan Sana ohjaa meitä mm. antamaan tunnustuksen niille jotka näkevät vaivaa, neuvovat ja ovat johtajia. Seurakunnissa tai muissa kristillisissä järjestöissä nimetyt johtajat saavat automaattisen tunnustuksen jo asemansa johdosta. Toisaalta heidän rinnalla on ihmisiä joilla ei ole asemaa tai titteliä ja jos heidän vaivannäöstä ja neuvon annosta ei anneta tunnustusta ja varsinkin jos se pidetään piilossa, niin silloin on astuttu harhaan ja otettu kunnia itsellensä. Tämä on hyväksikäyttöä.
”Kuka siis on uskollinen ja viisas palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan sille ruokaa ajallaan?” (Mat.24:45)
Meidät on kutsuttu uskollisuuteen ja viisauteen, etenkin johtajat!
Palveleva johtajuus on tuttu termi kristikunnassa, terminologinen tunteminen ei auta jos se ei toimi käytännössä. Sama pätee pelastuksen suhteen, pelkkä Jeesuksen nimen tietäminen ei auta ketään, mutta antautuminen Jeesukselle muuttaa koko elämämme ja saamme syntyä uudesti ylhäältä. Mitä syntiin tulee, oli se sitten mitä tahansa, Hänen armonsa riittää, mutta silti meidät on kutsuttu parannuksen teon kautta pyhitykseen, johon saamme voiman Kristuksen veren kautta Pyhässä Hengessä, olit sitten vasta uskoon tullut tai hengellinen johtaja. Olen uskoon tultuani opettanut, että on kaksi eri asiaa langeta syntiin, kuin vaeltaa siinä. Lankeaminen on hetkellinen heikkouden hetki, mutta vaeltaminen on jatkuvaa ja toistuvaa, toisin sanoen siinä elämistä. Jumala on pitkämielinen ja kärsivällinen antaen meille aikaa parannuksen tekoon, mutta jos sydämessäsi on Herran pelko, olet nopea tunnustamaan virheesi ja korjaamaan toimintatapasi. Jos toimit väärin ja et tee parannusta, et toimi kovin viisaasti ja huomaat vajavaisuutta Herran pelossa, ja kauhistuttavaa on langeta elävän Jumalan käsiin (Hepr.10:31) Voita siis maineesi ja kunniasi, nöyrtymällä Jumalan Sanan alle, tunnusta virheesi ja tee parannus, tämä on myös tiesi todelliseen kutsuusi Kristuksessa.
Sana tälle päivälle onkin VALVOKAA, sillä saatana laulaa tuutulaulua seurakunille ja pyrkii nukuttamaan seurakunnat keskinkertaisuuteen, tekemään kompromisseja ja luopumaan janosta ja palosta Kristuksen kaltaisuuteen. Jeesus varoitti useasti luopumuksesta, eksytyksestä yms. ja kehotti valvomaan. Emme saa antaa otteemme lipsua vaikka olisimmekin ahtaalla ja väsyneitä, nyt tarkoitan sydämen asennetta Kristusta kohtaan vaikka kärsisitkin hetkellisen tappion taistelussasi. Yksi tärkeä osa vaellustamme Kristuksessa on, että pidämme katseemme Kristuksessa Heprealaiskirjeen 12:2 mukaan. Pidämme yllämme Jumalan sota-asun Efesolaiskirjeen 6 luvun mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että pidät pelastuksen kypärän ja uskon kilven luottaen pelastukseesi ja uskosi Jumalan täydelliseen rakkauteen ja armoon sinua kohtaan erityisesti ns. tappion hetkellä. Eikö Sana sano, että Jeesus ei meitä jätä eikä hylkää! Älä siis astu ansaan ja vaivu epätoivoon, sillä usko, toivo ja rakkaus pysyvät 1.Korinttolaiskirjeen 13:13 mukaan. Jumala ei ole epäuskon, vaan uskon Jumala. Jumala ei ole epätoivon, vaan toivon Jumala. Jumala ei ole vihan, vaan rakkauden Jumala. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Taistelu omasta sielustamme on jatkuva, vaikka se olisi Kristuksessa, siksi emme saa antaa sijaa perkeleelle, vaan meidän tulee valvoa vaellustamme, asenteitamme, omaa tilaamme ja ajatuksiamme, opetustamme…
Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi, ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen". Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää. Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava. Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen. (1.Piet.5:6-11)
Pietari antaa neuvon kuinka pysyä valveilla, nöyrtyä Jumalan väkevän käden alle, antaen murheemme Jumalalle luottaen Hänen huolenpitoonsa. Siis ensinnäkin tuntea hänen sanansa ja pitää siitä kiinni, kuten Johannes kirjoittaa evankeliumissaan useaan otteeseen erityisesti 14.-luvusta eteenpäin. Pietari kertoo, että tulemme kärsimään uskomme tähden, tosin vain vähän aikaa, mitä se kenenkin kohdalla sitten tarkoittaa, vain Jumala tietää. Sitten hän jatkaa kertoen mitä Jumala tekee sen jälkeen elämässäsi käyttäen neljää sanaa: valmistava, tukeva, vahvistava ja lujittava. Kaikki kuvaavat rakentamista, Profeetta Jeremia (31:4) käytti sanoja ”Minä rakennan sinut jälleen ja sinä tulet rakennetuksi”. Jumala on Jumala joka rakentaa, hän ei hylkää, eikä jätä kesken, tähän ei jää tulkinnan varaa. Myös se mitä Jumala Pietarin sanojen mukaan tekee, tulee vahvaksi rakennukseksi, sillä ensin sinut valmistetaan, sitten se mikä on valmistettu tuetaan, sitten se vielä vahvistetaan ja lopuksi lujitetaan.
Ajattele vaikka tiilimuurin rakentamista. Muuraat aidan, mutta pelkästään sellaisenaan se on helppo lekalla lyödä alas, siksi teet tukirakenteet, että aita on kestävä. Et silti jätä sitä siihen vaan vahvistat muurin laittamalla toisen tai jopa kolmannen kierroksen tilliä aidan ympärille. Nyt se ei pelkästään ole yksi kierros tiiliä vaan kolme ja takana on tukirakenteet, jo aivan erilainen kuin yksi kierros tiiliä, silti tiili on murenevaa materiaalia ja aitaa ei jätetä sellaiseksi, vaan se vielä lujitetaan kovalla massalla, että siihen ei kevyet aseet tehoa. Näin Jumala rakentaa sinut Sanallaan vahvaksi Kristuksessa. Kun muuri on rakennettu vahvaksi ja portit suljettu, mitä jää viholliselle, aseet on tehty tehottomiksi. Vihollinen ei voi muutakuin uhkailla ja huutaa muurin takaa, yrittää saada sinut pelon valtaan tavalla tai toisella ja antamaan hänelle luovutusvoiton. Kun katseemme on Kristuksessa; täydellisessä Rakkaudessa ja Jumalan voimassa, huomaamme, että pelolle ei ole sijaa ja voitamme taistelun perkelettä vastaan.
Valvokaa siis kaiken aikaa ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paeta kaikkea sitä, mikä on tapahtuva, ja seisoa Ihmisen Pojan edessä. (Luuk.21:36)
Jumalan sana sanoo, että Hän pitää meistä huolen, ei hylkää eikä jätä, mutta meidän tulee valvoa, olla raittiita, seurata Häntä kaikilla elämämme osa-alueilla ja eri vaiheissa, kasvaa Hänen tuntemisessaan, pitää kiinni, pitää katseemme Hänessä, luottaa Jeesukseen. Meidän tulee tehdä hyvää ja ajatella parasta lähimmäisestämme, nostaa ja rohkaista toisiamme. Kun Jumala puhuu meille sota-asusta efesolaiskirjeessä, sanotaan siinä, että kaiken suoritettuamme pysyisimme pystyssä ja seisoisimme totuudessa ja vanhurskaudessa säilyttäen alttiuden julistaa evankeliumia. Aivan kuten Luukas edeltävässä Raamatunjakeessa sanoo, että lopussa seisoisimme Ihmisen Pojan edessä, Jeesuksen Kristuksen, joka on uskomme alkaja ja täydelliseksi tekijä.
