Muutama vuosi sitten koin elämässäni valtavia tappioita ja menetin oikeastaan kaiken arvokkaan, muistan silloin kirjoittaneeni facebookiin kysymyksen ”Mitä tulisi miehen tehdä kun on menettänyt kaiken?” Sain siihen kirjavan joukon vastauksia, muutenkin tuohon aikaan sain hirveästi neuvoja, joista suurin osa oli yhtä hyviä kuin Jobin kavereiden. Nyt täällä Bethel seurakunnalla Raamattukoulun valmistujaisjuhlassa Herra palautti mieleeni tuon kysymyksen ja antoi vastauksensa, se on repossession, eli asioiden uudelleen haltuun otto ja koen Herran avulla saavuttaneeni uudelleen hallinan näihin asioihin.
Annan nyt neljä esimerkkitapausta mitä seurakunnissamme tällä hetkellä tapahtuu, tuhlaajapojasta, Joosefista, Aabrahamista ja Daavidista. Näistä saamme hyvät esimerkit Jumalan johdatuksesta ja eri sydämenlaaduista, siunauksista ja kirouksista. Enää emme elä vanhanliiton kirousten alaisina, mutta aivan varmasti tänäkin päivänä teoillamme on seuraukset ja en usko Jumalan katsovan sivusta vaan olevan erittäin aktiivinen osa tätä taistelukenttää.
Tuhlaajapoika (Luuk15:11-32)
Isä, jonka oma poika hylkäsi hänet, joutui kärsimään kivun ja tuskin jaksoi tehdä asioita joita aikaisemmin oli tehnyt koska koki suurta tuskaa. Kukaan ei jaksa auttaa toisia tai tehdä työtä kun on suuren tuskan keskellä, siksi monesti ihmiset saavat sairaslomaa, että saavat käsitellä sielunsa kivun rauhassa.
Poika joka lähti omasta valinnastaan, menetti oikeasti koko perintöosansa ja joutui todella huonoon jamaan reissullaan, hän myös menetti oikeutensa isän antamaan perintöön, sillä oli jo saanut osansa. Hänellä ei ollut enää mitään oikeutta isän siunaukseen eikä omaisuuteen. Pojalla kuitenkin kaiken menetettyään tuli mieleen, josko vielä hänellä olisi mahdollisuus palata kotiin, vaikka oli mokannut ”aika” pahasti.
Isä oli odottanut poikansa paluuta vuosia ja juoksi vastaan, kun näki pojan olevan tulossa. Isän sydän ei ollut kova, vaan rakastava ja armahtavainen, aivan kuten Jeesus sanoi ristillä; ”Isä, anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä tekevät.” Niin isä oli antanut pojalleen anteeksi, vaikka tämän teko olikin ollut törkeä. Tänä päivänä Isän sydän on edelleen sama, odottaa poikien ja tyttärien paluuta kotiin, että voisi palauttaa heidät asemaansa, näyttää rakkautensa heitä kohtaan.
Kun poika palasi, Isän tuska väistyi ja hän sai suuren ilon elämäänsä, koska se joka oli eksynyt / kuollut, palasi kotiin, sitä juhlittiin. Poika palautettiin asemaansa jonka oli menettänyt, lähtiessään poika oli luovuttanut asemansa ottaessaan perintöosansa ja näin sanoen isälleen, että minulle olet yhtä kuin kuollut. Isä menetti pojan, ei muuta, mutta varmasti koki menettäneensä kaiken ja tuskin iloitsi omaisuudestaan. Mitä tavara on poikaan tai läheiseen ystävään verrattuna? Isä olisi varmasti ollut valmis antamaan koko omaisuutensa saadakseen poikansa takaisin.
Tuhlaajapoika palautettiin asemaansa ja sai nauttia isän kodin eduista, poika sai taas nauttia ravintoa kurjuuden ja nälän jälkeen juhlapöydästä aloittaen. Poika sai kokea anteeksiantamuksen voiman elämässään ja molemminpuoleinen odotus palkittiin suurella ilolla.
Joosef (1.Moos.37,39-50)
Joosefin tarina opettaa myös näkökulman isän sydämestä, kuinka Jaakob kaipasi poikaansa Joosefia, kun Joosefin veljet olivat hyljänneet veljensä ja myyneet orjaksi. Isän kaipuu ei koskaan kadonnut. Tässä tarinassa Joosef ei ollut hylännyt mitään, mutta hänet oli hylätty, koeteltu ja monesti unohdettu. Joosef toi valtavan siunauksen koko suvulleen ollen kärsivällinen ja uskoen Jumalaan ja Hänen hyvyyteen. Tässä tarinassa kaikki tulivat hylätyn pojan luokse, jota Jumala oli siunannut niin, että pystyi pitämään koko suvustaan huolta. Tämä oli varmasti kova koettelemus koko veljeskatraalle Joosefia myöden, näkökulmat asioihin ja koettelemuksiin vain olivat erilaiset. Joosefia toisaalta ei tarvinnut palauttaa asemaansa, sillä hän ei ollut koskaan menettänyt sitä ja kaiken lisäksi hän oli saanut paljon suuremman aseman ja auktoriteetin Jumalan armosta.
Aabraham (1.Moos.12,13)
Poika, joka kuuli Jumalan äänen ja lähti kotoaan Jumalaa seuraten kohti Jumalan lupausta.
Itseasiassa Jumala oli jo puhunut Aabrahamin isälle matkasta Kanaanin maahan, mutta he olivat jättäneet matkan kesken ja leiriytyneet Harraniin.
(1.Moos.11:31)
Ja Terah otti poikansa Abramin ja poikansa pojan Lootin, Haaranin pojan, ja miniänsä Saarain, poikansa Abramin vaimon, ja he lähtivät heidän kanssaan Kaldean Uurista mennäksensä Kanaanin maahan, ja he saapuivat Harraniin asti ja asuivat siellä.
Se, että Aabraham, jonka nimi tässä vaiheessa vielä oli Abram, lähti kotoaan ei olisi pitänyt olla isälle yllätys, sillä sisimmässään hän tiesi jääneen matkalle vielä ollen saavuttamatta lopullista päämääräänsä. Toki voi olla, että se sattui Terahin sydämeen, että Jumala olikin puhunut toiselle sitten samasta asiasta, vieläpä omalle pojalleen ja tämä lähti toteuttamaan tätä kutsua. Toisaalta voi olla että Terah oli onnellinen, että joku kuuli Jumalan äänen ja vei eteenpäin samaa näkyä jonka oli saanut Jumalalta.
Daavid (2.Samuel 15-19)
Isä, jonka oma poika Absalom ajoi pois kotoaan. Itseasiassa Daavid lähti ja otti valiojoukot ja uskolliset mukaansa. Absalom oli käännyttänyt suuren joukon puolelleen vallanhimossaan ja Daavid taas ei halunnut tappaa poikaansa, niin väistyi tieltä ja lähti pois. Absalomin kohtalo oli kuitenkin surkea, hän kuoli, mutta Daavid palasi valtaistuimelleen ja hallitsi Israelia uskollisesti ja viisaasti. Daavid itse ei surmannut poikaansa, eikä myöskään Saulia, joka aikaisemmin syyttä vainosi häntä tappaakseen hänet. Hän antoi koston tai asiat Jumalan käsiin ja aina Jumala antoi asioille tuomionsa. Ei Jumalan, eikä isän sydän koskaan toivo pojan eikä kenenkään muunkaan kuolemaa, mutta joskus se on välttämätön jos on parannusta tekemätön sydän.
Jumalan väkevä käsi on kaiken taustalla ohjaamassa ja loppujenlopuksi huomamme, kuinka ne jotka ottivat vääryyden aseeksi päätyivät turmioon tai kuolemaan ja ne jotka uskollisesti odottivat Jumalaa saivat osakseen kunnian ja voiton, jonka Jumala antoi!
On kahdenlaista koettelemusta, itseaiheuttamaa ja toisten aiheuttamaa. Itseaiheuttama tulee siitä, että tekee vääriä valintoja ja kuuntelee huonoja neuvoja. Toisten aiheuttama tulee siitä, että tekee oikeita asioita ja toiset kateudestaan alkavat aiheuttaa ongelmia ja taistella vastaan, kuten nämä tarinat opettavat. Tuhlaajapoika teki huonoja valintoja, Joosef ja Daavid eivät tehneet mitään väärää ja toiset hyökkäsivät heitä vastaan. Jumala oli kuitenkin heidän kanssa koko ajan, mutta tuhlaajapojan tarinassa asia ei ainakaan tule selväksi, että olisi ollut Jumalan johdatuksessa, päin vastoin. Jumala selkeästi puhui ja johdatti ystäviään Daavidia ja Aabrahamia, Joosefiakin Jumala johdatti, mutta hänen tiensä oli todella karu ennen kuin Jumala korotti hänet.
Koti ja perhe on paikka jonne voi aina palata, siellä ei ole pakko olla ja sieltä saa lähteä vapaasti jos niin haluaa, mutta perhe ja isä jää kaipaamaan ja odottaa pojan paluuta. Tuhlaajapojan tarinan opetus antaa meille hyvän esimerkin kuinka pojan sydämessä tarvitsee tapahtua muutos, kunnioituksen palautus, Isän tarjoaman suojan arvostus, tässäkin tarinassa ylpeys murrettiin kovien koettelemusten kautta ja henkilökohtaisen kurimuksen saattelemana.
Jumalan sydän ja suunnitelma on perhe, Jumala ei aiheuta hajaannusta ja vihaa eroa. Joskus kuitenkin Jumalalla on meille eri suunnitelma, kuten Aabrahamin elämästä näemme ja meidän tulisi nähdä Jumalan työ toistemme elämässä ja siunata lähtemisemme ja tulemisemme. Jos emme siunaa lapsiemme lähtemistä, tulee heistä orpoja, sillä hengellisesti olemme hylänneet heidät, samalla myös menetämme arvostuksen heidän silmissään. Jos olemme eri mieltä heidän lähtemisestä, tulisi meidän antaa heille selkeät perusteet miksi, mutta silti siunata jos he päättävät lähteä.
Vanhan testamentin viimeisen kirjan viimeiset sanat ovat kuinka lasten sydämet kääntyvät isien puoleen ja isien sydämet lasten puoleen. Kuinka väkevä sana tämä onkaan tälle lopunajan seurakunnalle ja koko ihmiskunnalle.
Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi. (Malakia 4:5-6)
Elian henki siis tuo yhteyden ja keskinäisen rakkauden takaisin tänne maan päälle ja seurakuntiin, nämä ovat myös merkkejä jotka aiheuttavat ihmiset näkemään Kristuksen Jumalan Poikana ja messiaana ja he tulevat pelastukseen. Voimme kukin nähdä itsemme joistakin näistä tarinoista ja tehdä parannuksen, muutoksen ajattelumalliimme ja toimintaamme. Voimme alkaa toimia oikein jos olemme olleet väärässä, voimme palata jos olemme lähteneet vääryyden viettelemänä. Voimme myös rohkaistua ja jatkaa uskomista jos olemme Joosefin kaltaisissa koettelemuksissa, sillä Jumala on uskollinen ja palkitsee ne jotka häntä etsivät. Jos taas Aabrahamin tavoin olemme lähteneet isämme kodista Jumalaa seuraten, voimme jatkaa matkaamme ja olla rohkeita siinä mihin Jumala on meidät kutsunut. Huomaa, että Aabraham myös menetti lähes kaiken ennen suuria siunauksen sateita, mutta kun ne sateet tulivat, nousi Aabrahamista suuri kansa, uskomme isä ja esimerkki. Daavid, joka oli ajettu pois valtaistuimeltaan, palasi ja hallitsi Israelia elämänsä loppuun asti, jättäen valtavan perinnön lapsilleen ja koko Israelin kansalle.
