torstai 24. syyskuuta 2015

Uskonnollisuuden henkivalta

Uskonnollisuuden henkivalta on itse itseään vastaan toimiva organismi. Uskonnollinen ihminen toimii ylpeydestä käsin ja ei kestä nähdä toisen menestyvän hengellisessä työssä ja siksi hyökkää hengessä julistavaa vastaan, pyrkii tyrehdyttämään kaiken ennenkuin se nousee kaikkien nähtäville, ei anna sille tilaa. Tämä henkivalta tietenkin toimii eniten seurakunnissa, mutta myös maailmassa. Seurakunta on otollisin paikka varsinkin kun hengessä vaeltavat kunnioittavat seurakuntajärjestystä ja auktoriteettejä, näin sen on helppo estää tai rajoittaa hengen toimintaa, mikäli on johtoasemassa. Tämä toiminta johtuu pelosta ja kateudesta sekä hengen ilmestyksen puutteesta ihmisen elämässä. Loppujen lopuksi tälläinen seurakunta ei elä siunauksessa ennenkuin tekee parannuksen tälläisestä johtajuudesta, sillä hengellisten seinien ja esteiden laittaminen ihmisten eteen ja heidän hengellisen palvelutyön estäminen ei ole Jumalan mieleen. 

Hengessä vaeltava ihminen ei todellakaan ole seurakuntaa vastaan, vaan sen puolella, hän rakastaa seurakuntaa ja jokaista sen jäsentä. Uskonnollinen ihminen taas kokee hengellisen ihmisen uhkana ja siksi estää tai rajoittaa hänen toimintaa.

Mutta niinkuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin. Gal 4:29

Uskonnollinen ihminen on toisin sanoen lain alla ja tämä lainalaisuus saa hänet toimimaan henkeä vastaan. Olen monesti ihmetellyt, että miksi täällä Suomessa ei ole samanlaisessa vapaudessa ja ilossa olevia seurakuntia kuin olen ulkomailla saanut kokea ja elää. Joistakin ulkomaisista seurakunnista näemme, että niiden johtajat ovat kansainvälisesti tunnettuja ja heidän saarnojaan kuunnellaan ympäri maailmaa. Olen huomannut, että täällä Suomessa pidetään pahana jos ministry rakentuu jonkun ihmisen palvelutyön tai nimen varaan. Tämä on sinällään outoa, sillä Raamatusta näemme monia esimerkkejä joissa Jumala valitsi itselleen mieleisen johtajan ja tämän kautta toteutti suunnitelmansa Israelin kansan kohdalla. Näin Jumala toimi myös uuden testamentin aikana, valiten Paavalin julistamaan evankeliumia pakanoille, 12 muuta apostolia julistamaan Juutalaisille Jerusalemista maan ääriin saakka. Jumala siis valitsee yksilöitä johtajiksi ja Jumalaa ei haittaa että heidän nimensä tunnetaan. Tämä ei ole henkilöpalvontaa vaan he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa. (APT.4:13) Ei ole väärin haluta kuulla ihmistä josta tunnistat Kristuksen. Paavali jopa kehoitti: Tulkaa minun kaltaisikseni Gal.4:12  ja Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana. Fil.3:17  Loppujen lopuksi lähes kaikki Raamatun kirjat on nimetty eri henkilöiden mukaan.

Keskustelin joku aika sitten erään hengellisen oppi-isäni kanssa, jota arvostan suuresti hänen palvelutyönsä ja vaelluksensa tähden. Näen hänen elämänsä ja palvelutyönsä hedelmällisenä Herralle. Siksi arvostan häntä ja haluan olla hänen lähellään, sillä opin koko ajan uutta ja Herra puhuu hänen kauttaan minulle ja monille muille. En siis palvo häntä vaan edelleenkin Kristusta, mutta näen Kristuksen hänen lihaansa tulleena ja haluan oppia lisää, sillä hän on minua huomattavasti kokeneempi Herran palvelutyössä. Hän on minulle eräänlainen esikuva. Herra siunatkoon sinua ja korottakoon sinut Kuningaskuntansa työssä uudelle paikalle. 

Uskonnollinen ihminen epäilee kaikkea hengen toimintaa ja tämä ei ole sama kun Raamattu sanoo, että Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken (1.Kor.2:15). On eri asia epäillä, kuin tutkia hengessä. Hengessä tutkiminen antaa tilaa, mutta epäilys antaa rajat ja vaikka huomaisikin toisen olevan vilpitön, nämä rajat ei poistu, sillä epäilys jää silti kalvamaan. Onko sittenkään?

Tällainen valheeseen perustuva ”hengellisyys” pyrkii eliminoimaan hengen vapauden seurakunnassa ja siksi myös hengen virkoja ei tunnusteta, koska se olisi ihmisen korottamista. Mielestäni ei ole väärin jos insinööriä kutsutaan insinööriksi tai vaikka rakennusinsinööriksi vielä tarkemmin kun on kerran alan osaaja. Emmekö me titteleiden perusteella ymmärrä keneltä hakea apua mihinkin ongelmaan, kuten lääkäreiltä sairauteen. Jos  sairaalassa kaikkia kutsuttaisiin vaikka sairaanhoitajiksi, niin olisi pelottavaa mennä hakemaan sieltä apua sairauteen, sillä hoitajasi voisi olla vaikka roskakuski tai siivooja todelliselta kutsumukseltaan. Tärkeitä ammatteja, mutta eivät he osaisi antaa apua itse sairauteen. Miksi ihmeessä koska seurakuntavirat ovat moninaiset, emme voi kutsua profeettaa profeetaksi ja apostolia apostoliksi, vaan kaikki ovat pastoreita ja näistä erityisistä hengen viroista ei saa edes puhua tai tulee leimatuksi? Kyllä ihmiset tunnistavat Herran antamat lahjat toisissaan, siksi ne olisi tärkeä myös tunnustaa, että ihmiset saavat vahvistusta kutsulleen ja voivat toimia rohkeammin. Emmekö me lastakin rohkaise kävelemään vaikka ei vielä osaa edes kontata, kehumme vaikka kuinka kömpelöä meno olisi. Rohkaiseva ilmapiiri on missä ihmiset kasvavat nopeiten. Jos meillä riittää uskoa, että lapsi oppii kävelemään, niin miksi niin monelta puuttuu usko hengen virkoihin tai muuhun suurempaan kutsuun Kristuksessa? 

”Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.” Matteus 23:13 

Kokemuksen ja vapauden puute omassa elämässä aiheuttaa sen että tuomitsee toisten ja hengen toimintaa. Uskonnollinen ihminen on asettanut hengen toiminnan omien kokemusten rajoihin ja mikäli näkee jotakin näiden raamien ulkopuolelta, se tuomitaan ja kyseenalaistetaan. Laitetaan jopa pahojen henkien toiminnaksi, vaikka ovat samoja tekoja kuin Jeesuskin teki ja Raamattu ilmoittaa. Tämä omien kokemusten puute laittee syytteen toisten päälle itse toiminnasta ja väitetään tunne- ja kokemuspohjaiseksi uskonelämäksi. Tosiasiassa uskonelämä on juuri vapautta kokea ja tuntea Jumala, sellaisena kuin Hän on. Tuomio pysyy toisten päällä, kunnes ihminen kokee tuomitsemansa asian itse ja silmät aukeavat. Esimerkiksi kaatuminen Pyhästä Hengestä tai muulla tavoin Pyhällä Hengellä täyttyminen, kultahippujen ilmestyminen tms. Nämä asiat eivät ole itsetarkoitus, mutta mitä jos rukoilet Jeesusta Kristusta kokosydämisesti ja näitä asioita alkaa ilmenemään, samassa yhteydessä laskeutuu vielä vahva profetian henki. Onko tämä mielestäsi paholaisesta? Ilmestyskirja 19:10 ilmoittaa, että Profetian Henki on todistus Kristuksesta. Jos Kristus on paikalla, niin onko mielestäsi muut asiat paholaisesta? Itse en usko, että paholainen voi olla samassa hetkessä ja toiminnassa Kristuksen kanssa, ainakaan saman ihmisen kautta yhtä aikaa.

Tälläistä uskonnollista ja lakihenkistä toimintaa kuvaa hyvin kirjailija Aksel Sandemosen ajatus Janten Laista. 

Janten laki on tanskalais-norjalaisen kirjailijan Aksel Sandemosen teoksessaan Pakolainen ylittää jälkensä (1933) esittämä ajatus, jonka mukaan kenenkään ei tule kuvitella, että on parempi kuin muut.

Janten lain säännöt:
1. Älä luule, että sinä olet jotain.
2. Älä luule, että olet yhtä hyvä kuin me.
3. Älä luule, että olet viisaampi kuin me.
4. Älä kuvittele, että olet parempi kuin me.
5. Älä luule, että tiedät enemmän kuin me.
6. Älä luule, että olet enemmän kuin me.
7. Älä luule, että sinä kelpaat johonkin.
8. Älä naura meille.
9. Älä luule, että kukaan välittää sinusta.
10. Älä luule, että voisit opettaa meille jotakin.

Sekä teoksesta tunnistettava yhdestoista sääntö:
11. Älä luule, että on jotain mitä emme jo tietäisi sinusta.
(lähde: wikipedia)

Hengessä vaeltava ihminen ei luule tai kuvittele näitä asioita, hän toimii vilpittömällä sydämellä Herraa palvellen, mutta koska Herra on hänen kanssaan, asioita tapahtuu. Uskonnollisuuden hengen alaisuudessa oleva ihminen kokee sen uhkana ja siksi asemansa tai suosionsa menettämisen pelosta alkaa rajoittamaan toisen toimintaa, antaa olla mukana, mutta laittaa sivuun, ei anna oikeutettua tilaa tai asemaa evankeliumin työssä tai ei suostu näkemään toisen tekemää hyvää työtä, vaan pitää niitä itselleen oikeutettuina. Tämä on eräänlaista ylpeyttä, se on synneistä pahin, saatanakin sanoi korottavansa itsensä, hänen tuomionsa me tiedämme. 


"Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon”.

Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.
Jaakob 4:6,10