Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. (1.Kor.13:11)
Jumala haluua meidän kasvavan hengen mieleltä miehiksi ja naisiksi, aikuisiksi, aivan kuten jokainen vanhempi haluaa lapsensa kasvavan elämän eri osa-alueilla normaalisti. Jumala haluaa, että opimme Sanasta ja muutumme ajatusmaailmassamme, mieleltämme. Joitakin ajatuksia ja tekoja tulee hylätä ja toisia omaksua ja kasvaa niissä. Kasvu tapahtuu aina ajan kautta, ei siis odottamalla, vaan ajan viettämisen asian kanssa, sen tutkiminen ja ajatteleminen.
Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. (Roomalaiskirje 12:2)
Me olemme menossa aina siihen suuntaan johon katsomme, jos emme välittömästi, niin ainakin pienellä viiveellä jos pitkään katsomme. Huomaamme sen autolla tai pyörällä ajaessa. Olen paljon opettanut laskettelua ja siinä ensikäännöksiä opettaessani olen aina käskenyt kääntämään katseen suuntaan jonne olemme harjoitelleet käännöstä ja näin se on alkanut sujua helpommin, niin lapsilla kuin aikuisillakin. Raamattu sanoo:
Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne. (Hepr.12:1-3)
Kun katsomme Jeesukseen, on edessämme aina ensimmäisenä se armo ja rakkaus joka on vetänyt meidät pelastukseen. Muistamme ne ihanat lupaukset jotka Hän on puhunut elämäämme, sillä nyt ei ole mitään kadotustuomiota sille joka on Jeesuksessa Kristuksessa (Room.8)... säilytämme toivomme!
Kun katsomme Häneen, unohdamme murheemme ja saamme ilon ja toivon. Jos taas käännämme katseemme synnin houkutuksille alkaa ne vetää meitä puoleensa ja saattaa olla että vaelluksemme alkaa horjua sisäisesti, vaikka ulkoisesti ei vielä mitään näkyisikään. Saatamme joutua synnin sitomiksi, vaikka ajatuksemme oli vain katsoa. Katsokaamme siis sinne minne olemme menossa, niin matkantekomme pysyy suorana ja vauhtimme kovempana. Kun keskitymme tekemiseemme on askeleemme varmempia.
teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen. Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä. "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli, Älkääkä antako perkeleelle sijaa. Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle. Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat. Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut. (Efe 4:22-32)
Monesti puhun paljon Jumalan laista ja käskyistä, ovatko nämä nyt niitä? Ainakin ovat Jumalan sanaa ja jos haluat kasvaa hengellisesti aikuisuuteen Kristuksessa näiden asioiden omaksuminen elämäntavaksi on perusedellytys, että alat kasvaa. Kasvu tarkoittaa aina muutosta ja monesti myös kipua, ajatellen vaikka teini-iän fyysisiä kasvukipuja. Jos ajattelemme, että meitä ei käskyt ja muut ohjeet koske, että olemme vapaita ja meidän ei tarvitse niistä välittää, olemme kuin vapaan kasvatuksen lapset joita ei vanhemmat kurittaneet vaan saivat tehdä mitä halusivat ja sitä kautta oppia. Raamattu kuitenkin selkeästi ilmoittaa, että ketä Jumala rakastaa sitä Hän kurittaa ja joka lastaan ei kurita ei rakasta lastaan, Heprealaiskirjeen 12:sta luvusta voit lukea tarkemmin. Nämä ovat voimallisia sanoja ja niin totta. Meidän siis tulee ottaa vaarin Jumalan sanasta ja alkaa toteuttaa sitä elämässämme, se ei ole lakihenkisyyttä.
Monesti kun puhumme lakihenkisyydestä ja teoista, ovat ne enemmänkin ihmisten perinnäissääntöjä kuin Jumalan sanan noudattamista, Raamatussa on sisarukset Martta ja Maria,
Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: "Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi." Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois." (Luuk.10:39-42)
Se, jos haluat elää lähellä Herraa ja noudattaa Hänen sanaa, ei tee sinusta lakihenkistä, mutta jos sinulla on joitakin muita pakkomielteitä ja kummallisia tapoja joihin sana ei kehoita on toinen juttu. Kuten esimerkiksi jos et voi koskaan esimerkiksi vain sanoa heippa lähtiessäsi, vaan vartin esirukous on aina vaateena. Rukous on hyvä asia, mutta tämä on jo pakkomielle ja lakihenkisyyttä.
On myös hyvä tehdä asioita, sillä Sana sanoo, että tekomme kertovat uskostamme, mutta se mitä me teemme on yksi määrittävä tekijä ja varsinkin jos tekemisemme estää meitä olemasta Sanan äärellä, olemme itse valinneet huonomman osan. Maria valitsi hyvän osan Jeesuksen jalkojen juuressa, eli Sanan äärellä. Tee sinä samoin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti