Jumala on viimeaikoina puhunut minulle paljon uskosta, siitä mitä se on. Olen iloinen, että saan uskoni kautta olla pelastunut Jeesuksessa Kristuksessa, se on uskoni lähtökohta. Usko on kuitenkin paljon enemmän kuin hiljainen usko tähän totuuteen, Jeesus on uskomme alkaja ja täydelliseksi tekijä (Raamattu Kansalle; Hepr 12:2). Kuinka siis uskomme voi tulla täydelliseksi ja kasvaa? Hieno asia on se, että aivan kuten uskomme alku ei ole lähtöisin meistä itsestämme, ei ole kasvukaan, vaan se on Jeesus, joka sen tekee täydelliseksi. Kuitenkin kuten kaikessa muussakin, oma vapaa tahtomme vaikuttaa myös uskomme kasvuun ja voimaan.
Kaupunki ja kaikki, mitä siinä on, vihittäköön tuhon omaksi Herran kunniaksi; ainoastaan portto Raahab jääköön henkiin, hän ja kaikki, jotka ovat hänen kanssaan hänen talossansa, sillä hän piilotti tiedustelijat, jotka me lähetimme. (Joosua 6:17)
Tämä Raamatunpaikka on lähtökohta tälle sanomalle, jonka haluan tuoda sinulle. Kuinka monesti me ajattelemme asiat erilailla kuin Jumala ja kuinka Jumalan tiet ja viisaus menee monesti yli meidän ymmärryksemme.
"Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan. Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet. (Matt.21:31-32)
Aivan kuten Jeesuksen aikaan, niin tänäkin päivänä. Monet kirkot ovan kääntäneet selkänsä vanhurskauden tielle, siellä ehkä julistetaan Jeesusta, mutta ei vanhurskautta, ei julisteta syntiä synniksi ja opeteta elämään Jumalalle pyhitettyä elämää Jeesuksessa Kristuksessa. Vain pyhityselämä johtaa kasvuun, parannuksen teko synnistä kirkastaa Kristusta keskuudessamme, se kuvastaa todellista Herran pelkoa. Kukaan meistä ei ole niin pyhä, ettei voisi tehdä parannusta. Ensin räikeämmistä ja sitten pienemmistä asioista. Parannuksen teko pitää sydämemme pehmeänä Jumalalle ja estää sitä kovettumasta. On monia syntejä jotka ovat piilossa, niistä tulisi hankkiutua eroon jos mielit olla lähellä Herraa. Tarkoitukseni nyt ei kuitenkaan ole puhua enempää näistä asioista, mutta tämä on lähtökohta uskomme kasvulle. Ennemminkin haluan puhua aivan toisesta näkökulmasta, Heprealaiskirjeen kirjoittaja tiivistää asian hienosti.
Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu. Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois". Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät. Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ja uskonsa kautta hän tuomitsi maailman, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee. Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva. Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen. Sentähden syntyikin yhdestä miehestä, vieläpä kuolettuneesta, niin suuri paljous, kuin on tähtiä taivaalla ja kuin meren rannalla hiekkaa, epälukuisesti. (Hepr.11:1-12)
Raamattu on täynnä esimerkkejä ihmisistä jotka todistavat uskon voimasta, edeltävästä paikasta huomaamme, että usko on täynnä tekoja. Ensiksi he ovat kuulleet Jumalan äänen, sitten he ovat noudattaneet sitä. Tässä en puhu laista vaan uskossa toimimisesta. Room 4:2-9 on paikka, jonka Jumala puhui minulle juuri uskoon tultuani, kun epäilin, että olenkohan saanut kaikki syntini anteeksi. En tullut siis uskoon oman yrittämisen tai pyhittäytymisen kautta, vaan yksinkertaisesti uskoin evankeliumin, että Jeesus on sovittanut minut Jumalan kanssa, Hän on noussut kuolleista, istuu Jumalan oikealla puolella ja kaikki Hänessä pysyy voimassa. Hän on alku ja loppu, uskoni alkaja ja täydelliseksi tekijä. Siitä alkoi parannuksen teko ja pyhityselämä, en ollut täydellinen hetkessä, enkä taida vieläkään olla. Teot jotka ovat kasvattaneet minua uskossani ovat aluksi olleet yksinkertaisten Jumalan Sanan totuuksien omaksumista omaan elämääni. Sanan omaksuminen elämässä käytäntöön on uskossa kasvamista.
Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat. (Heprealaiskirje 4:2)
Sitten on toisenlaisia tekoja jotka ovat hieman hankalampia toteuttaa, niistä juuri luimme; Aabraham lähti paikkaan jonka Jumala näyttää, Nooa rakensi arkin keskelle mannerta, ehkä vielä jollekin kukkulalle tai vuorelle, en tiedä, en ole sitä tarkemmin tutkinut. Rahabille oli pelastukseksi se, että Hän otti Jumalan palvelijan vastaan ja pelasti pälkähästä. Ei ole aina helppoa tehdä mitä Jumala kehottaa tai sanoo. Tietenkin lähtökohta ylipäätään on että kuulee Jumalan äänen. Uskon, että Jumala puhuu meille kaikille kokoajan elämän matkamme varrella ja niinkuin Raamattu sanoo, että joka on vähässä uskollinen tulee paljon haltijaksi. Samoin Jumala puhuu meille ensin pieniä ja helpommin tehtäviä asioita ja kun olemme niissä kuuliaisia Jumalalle Hän kasvattaa meitä puhumalla meille asioita, jotka vaativat suurempaaa uskoa ja näin kasvamme uskossamme. Jos katsomme vielä edeltäviä uskonsankareita ja tarkemmin luemme heidän elämästään, kaikki heistä joutuivat enemmän tai vähemmän pilkan kohteeksi, kiusatuiksi, naurunalaisiksi monien silmissä. Jotkut asiat vaativat suurta uhrausta ja inhimillisesti järjetöntä tai tyhmää päätöstä. Ehkä näissä Jumala koettelee uskoamme. Ei ole inhimillisesti kovin järkevää alkaa rakentaa laivaa esimerkiksi Australiaan Ayers Rockin päälle tai viereen. Kyseinen nähtävyys on keskellä Australiaa aavikolla, josta on tuhansia kilometrejä merelle, vettä ylipäätään ei ole lähettyvillä. Nooa kuitenkin rakensi arkin pilkasta välittämättä ja uskalsi ottaa uskonaskeleen ja alkaa rakentamaan, sekä rakentaa arkki loppuun. Aina on kiusaus lopettaa kesken. Heprealaiskirjeessä sanotaan, että on uskoa, kun luotamme ja ojentaudumme sen mukaan joka vielä ei näy. Siksi ehkä tulee pilkkakin, kun se ei vielä näy, eikä ehkä ihan kohtakaan, mutta aina on tullut päivä kun Jumala on toteuttanut Sanansa.
Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? ...Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi. Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta. Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois? Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut. (Jaakob 2:14, 17-26)
Usko tulee siis täydelliseksi teoista, sillä jos emme toteuta sitä minkä uskomme olevan totta, kertoo se epäuskosta ja näin uskomme on vajavaista, ainosataan tekojen kautta todistamme uskovamme siihen mihin uskomme. Jaakob sanoo, uskon olevan voimaton, jopa kuollut ilman tekoja. Se on täysin totta, sillä kuinka Jumalan voima voi tulla esiin jollei kukaan julista tai tee mitä Herra kehoittaa. Uskomme tulee esiin teoissamme ja sanoissamme. Jos siis haluat kasvaa uskossasi, jos haluat uskosi olevan elävä ja voimallinen, toimi sen sanan mukaan jonka Jumala sinulle puhuu. Ole luja ja rohkea, mene minne Herra sinua johdattaa, Hän ei sinua jätä eikä hylkää, Hän pitää sinusta huolen. Rukoile kun Herra sinua kehottaa, uskon rukous parantaa sairaan. Puhu se sana jonka Herra sinulle antaa, älä silottele sitä, mutta kaiken tuo kuultavaksi rakkauden sävyisyydessä.
Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte. vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan. (RK; Jaakobin kirje 5:16)
silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. (Heprealaiskirje 12:2)
Kaikessa pidä katseesi Kristuksessa, Jumalan Sanan totuudessa, niin sinun käy hyvin!
