Isäni, Isäni!

Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" (Gal 4:6)

Yksi tärkeimpiä asioita ymmärtää uskon elämässämme on, on asemamme Kristuksessa, suhteemme Jumalaan, kun olemme kohdanneet Jeesuksen armon ja hyväksyneet sen kohdallamme. On olennaisen tärkeää myös saada tuo henki, josta Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeessä, tunnistat sen itsessäsi jos vilpittömällä sydämellä huudat Jumalan puoleen Isä-poika/tytär suhteesta ja tiedät ettei mikään voi erottaa sinua Isän rakkaudesta, kuten Roomalaiskirje 8:38-39 asian ilmaisee: ”Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Kaikki siis lähtee suhteesta Isään, Hänen tuntemiseensa ja Häneen luottamiseen elämässämme. Siitä, että tiedät, että Hän pitää sinusta huolen ja varjelee sinua, kuten meidän maalliset isämmekin, toki tänä päivänä on paljon isiä, jotka eivät sitä tee ja se vaikeuttaa monen ymmärrystä rakastavasta Isästä varsinkin kun maailmakin tuntuu olevan kovin sekaisin arvoiltaan. Jumala kuitenkin on Rakkaus ja Hän rakastaa sinua, Jumala on se johon meidän tulisi katsoa, ei ihmiset ympärillämme. Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. (1. Johanneksen kirje 4:10) Monet eivät tunne Jumalaa rakastavana isänä ja siksi heidän elämänsä on mitä sattuu, se kun ihminen kohtaa elävän Jumalan, muuttaa ihmistä ja siten elämäkin muuttuu. Uusi testamentti puhuu väkevällä tavalla, kuinka Isä on hän jonka haluamme tuntea, Isä on hän joka on luonut maailman jossa elämme.

Jeesus puhui seuraavaa:

Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'? Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen. Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden... Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne... Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä. Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle... Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan... Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut." (Joh.14:10-11, 16-18, 20-21, 23, 26 )

Paavali puhui Pojan Hengestä, joka on lähetetty meidän sydämeemme, se on ilmestys Kristuksesta, josta Jeesus myös tässä puhui, kuinka kolmiyhteinen Jumala kaikkeudessaan tulee meihin asumaan, kuten hän tuli Jeesukseenkin. Isä, Poika ja Pyhä Henki, eli Jumalan Valtakunta, siksi Jeesus kehoitti meitä julistamaan, että ”Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.” Jos Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä niin voimme rohkeasti mennä ja tehdä niitä tekoja joita meidät on kutsuttu tekemään. Luukkaan evankeliumissa Jeesus selitti valtakunta asian näin: Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä". (Luuk. 17:20-21) 

Jumalan Valtakunta siis sisäisesti sinussa! Se on siis lähempänä, kuin olet osannut kuvitellakkaan ”joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo. (Kolossalaiskirje 1:27) 

Vanhan testamentin Profeetat ja Kuninkaat ym. joita Jumalan Henki johdatti, kulkivat myös ilmestyksessä Isästä.

äkkiä ilmestyivät tuliset vaunut ja tuliset hevoset, ja ne erottivat heidät toisistansa, ja Elia nousi tuulispäässä taivaaseen. Kun Elisa sen näki, huusi hän: "Isäni, isäni! Israelin sotavaunut ja ratsumiehet! ...Missä on Herra, Elian Jumala?" Kun hän siis löi veteen, jakaantui se kummallekin puolelle, ja Elisa kävi virran yli." (2.Kun.2:11-12,14)

Mutta kun Elisa sairasti kuolintautiansa, tuli Jooas, Israelin kuningas, hänen tykönsä. Ja kumartuneena hänen kasvojensa yli hän itki ja sanoi: "Isäni, isäni! Israelin sotavaunut ja ratsumiehet!" (2.Kun.13:14)

Jumala on aina ollut maailmalle Isä, Hän on luonut kaiken jonka näemme ja ihminen on Hänestä lähtöisin. Ruumiimme Hän muovasi maasta, mutta Henkensä Hän puhalsi Aatamiin aikoinaan. Syntiinlankeemuksen kautta tullut hengellinen kuolema johti eroon Jumalasta, ja Hengestä uudestisyntyminen on kuolleista heräämistä elävään suhteeseen Jumalan kanssa, aivan kuten paratiisissa tilanne aikoinaan oli.

Ilmestys Isäsuhteesta Jumalan kanssa johtaa meidät tekemään suurempia tekoja kuin osaamme edes kuvitella tai ymmärtää. Näkemään asioita, joille aikaisemmin olimme sokeita. Aivan kuten näissä 2.kuninkaiden kirjan kohdissa, nämä tunnistivat Isän ja samalla näkivät Taivaalliset sotajoukot ja ihmeet ja merkit alkoivat seurata.

Ilmestys Kristuksesta on ilmestys Isästä, sillä he ovat yhtä ja Jeesus myös sanoi että, joka on nähnyt hänet on nähnyt isän. Jeesus myös sanoi, että tulemme tekemään suurempia tekoja kuin Hän. 

Taivaiden valtakunta on kotimme ja Jumala on Isämme. Uskoontuloani edelsi kahden viikon jakso, jolloin Isä joka ilta sanoi minulle Pyhän Henkensä kautta; tule kotiin. Ymmärsin Jumalan kutsuvan minua, sillä aina tuli rippikouluajat mieleen ja pian annoin elämäni Jumalan käsiin ja sain rauhan sisimpääni. Tämä oli aivan sama huuto, kuin Puutarhassa aikoinaan, kun Jumala huusi, Adam, Adam missä olet! Se että olin eksynyt ja tein väärin ei saanut Jumalaa vihaamaan minua. Isän sydän sykkii ja odottaa sinua, Hän etsii sinua ja rakastaa sinua. Jeesus kertoi vertauksen tuhlaajapojasta ja se kertoo parhaiten tässä kohtaa Jumalan sydämen sinua kohtaan.

Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.' Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään. (Luukas 15:18-24)

Jokainen joka on isä, tietää että vaikka sinun poikasi tai tyttäresi tekisi väärin tai eksyisi, se ei saisi ketään vihaamaan lastaan, vaan sydämessä olisi huuto ja toivo kotiinpaluusta vanhurskaiden mielenlaatuun. Se on Jumalan sydämen huuto, että sinä löydät kotiin ja saat rauhan sisimpääsi! Hän odottaa ja etsii sinua, ja kun näkee sinun tulevan, juoksee hän sinua vastaan täynnä rakkautta ja armoa.