Niin Jerikossa olevat profeetanoppilaat astuivat Elisan tykö ja sanoivat hänelle: "Tiedätkö, että Herra tänä päivänä ottaa herrasi pois sinun pääsi ylitse?" Hän vastasi: "Tiedän kyllä; olkaa vaiti". Ja Elia sanoi hänelle: "Jää tähän, sillä Herra on lähettänyt minut Jordanille". Mutta hän vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä en jätä sinua". Niin he kulkivat molemmat yhdessä. Mutta myös profeetanoppilaita lähti matkaan viisikymmentä miestä, ja he asettuivat syrjään jonkun matkan päähän näiden kahden pysähtyessä Jordanille. Niin Elia otti vaippansa, kääri sen kokoon ja löi veteen; ja vesi jakaantui kummallekin puolelle, ja he kävivät molemmat virran yli kuivaa myöten. (2.Kun.2:5-8)
Kun Jumala lähettää jonnekin, yleensä sen itse tietää ja saattaa tietää profeetanoppilaatkin ja lähteä seuraamaan, mutta jossakin vaiheessa he jäävät syrjään seuraamaan vierestä, syystä jos toisesta, niitä on varmasti monia, ehkä jordanin ylitys oli heille liikaa. Mutta ei seuraaminen Elisallekkaan helppoa ollut sillä, kun luemme 2.kuningasten kirjan toisen luvun alusta näemme, että mentiin sinne tänne ja stabiilius oli kaukana tuossa vaiheessa elämää. Joku voi ajatella, että voiko Pyhä Henki johdattaa tuolla tavalla, eikö sananlaskutkin sano, että joka vaeltaa suoraan pelkää Herraa, mutta joka mutkittelee tiellään halveksii Häntä. Ehkä Herra tässä koetteli Elian ja Elisan uskollisuutta ja he menivät aina suoraan sinne minne Herra johdatti, toisista se ehkä näytti mutkittelulta.
Sitten hän otti maasta Elian vaipan, joka oli pudonnut hänen päältään, palasi takaisin ja pysähtyi Jordanin rannalle. Ja hän otti Elian vaipan, joka oli pudonnut tämän päältä, löi veteen ja sanoi: "Missä on Herra, Elian Jumala?" Kun hän siis löi veteen, jakaantui se kummallekin puolelle, ja Elisa kävi virran yli. Kun Jerikosta tulleet profeetanoppilaat syrjästä näkivät sen, sanoivat he: "Elian henki on laskeutunut Elisaan". Niin he tulivat häntä vastaan ja kumartuivat hänen edessään maahan. Ja he sanoivat hänelle: "Katso, palvelijaisi joukossa on viisikymmentä urhoollista miestä; menkööt he etsimään sinun isäntääsi. Ehkä Herran Henki on vienyt hänet ja heittänyt jollekin vuorelle tai johonkin laaksoon." Hän vastasi: "Älkää lähettäkö". (2.Kun.2:13-16)
Kun Jumala on saanut aivoituksensa päätökseen ja ympyrä sulkeutuu, monet tulevat ja ensimmäisenä nämä 50 profeetanoppilasta kehumaan kuinka urhoollisia he ovat, vaikka jäivät taipaleelle, kukaan ei estänyt heitä seuraamasta loppuun, mutta syitä oli monia miksi he jäivät sivuun. Nyt he ovat valmiit kulkemaan Elisan rinnalla, vaikka eivät kulkeneet lupausten tietä loppuun, ehkä ilkkuivatkin Elisalle, tiedätkö että...
Sieltä hän meni Beeteliin, ja hänen käydessään tietä tuli pieniä poikasia kaupungista, ja ne pilkkasivat häntä ja sanoivat hänelle: "Tule ylös, kaljupää, tule ylös, kaljupää!"
(2.Kun.2:23)
Kun Jumala valtuuttaa sinut ovat pilkkaajat jo matkalla luoksesi, kehujat ovat kaukana tai ehkä sitten tulee tälläisiä ”nostattajia”, jotka ovat itseasiassa vihollisen joukkoja jotka ovat tulleet tuhoamaan sinut, vrt. väärät profeetat. Tai oikeastaan yrittämään sitä, sillä kuka voi olla meitä vastaan jos Jumala on meidän puolellamme!?
Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan. (Ilm.3:9)
Tämä on Jeesuksen Sana Filadelfia seurakunnalle, mielestäni outo tapa osoittaa rakkautta. Olin ajatellut, että he ovat varmasti täydellinen seurakunta ja pyhien yhteys, vailla lankeemuksia tai muuta vajavaisuutta. Ei, tässäkään kyse ei ole siitä, kuinka hyvä ja pyhä sinä olet. Elät armosta Sanan mukaan ja taistelet kuolemaan saakka syntiä vastaan ja huomaat joskus epäonnistuvasi, poistuuko Jumalan lupaus elämästäsi, se ei poistu minnekkään. Ja sitä paitsi tässä kohdassa ei ole kyse laista, eikä armosta vaan yksinkertaisesti Jumalan väkevä osoitus sinua kohtaan rakkaudesta, jolla Hän sinua rakastaa. Näin Jumala on myös osoittanut väärät vääriksi ja kaiken lisäksi saattaa heidät parannukseen armostaan. Sillä silloin kun ihminen kumartaa, hän tunnustaa herruuden.
Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla. (Snl.14:19)
Saatana on paha ja niin on ihminen joka elää valheen mukaan, eikä pysy totuudessa, joka manipuloi ja kääntää ihmiset toisia vastaan valheillaan ja juonittelullaan, häntä kohtaa onnettomuus ja se tulee äkkiä! Siihen hän ei voi varautua, sillä se tulee Herralta. Olin ajatellut, että tälläinen kumartelu on ihan kaivosta ja vain Jeesusta meidän tulee kumartaa, mutta huomaamme Sanasta, että moni tulee kumartumaan toisen edessä, mutta sen vaikuttaa Herra ja näissä ihmisissä ketä kumarretaan vaikuttaa Herra.
Näitä ihmisiä kumarretaan ilman heidän omaa vaikutusta asiaan, se tulee heille yllätyksenä ja he eivät janoa tai pyydä sitä, että heidän edessä polvistutaan. Saatana on se joka oikein pyytämällä pyytää, että joku kumartuisi hänen edessään.
Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua. Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman'." (Matt.4:9)
Tästä voimme lukea tarkemmin Iisebelin henkivalta ja Saatanan synagooga kirjoituksestani. Pyytäminen, lahjonta, sivuun (vankilaan) heittäminen, tappaminen ovat paholaisen keinot, sillä ”Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” (Joh.10:10)
Jeesus tuli, että meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys, tämä ei ole materiaalista, toki sitäkin voi siunaantua, mutta elämä on ennenkaikkea hengellistä elämää Kristuksessa. Jeesus sanoi, että Jumalaa meidän tulee kumartaa ja häntä yksin palvella. Jumala kuitenkin johdattaa ihmisiä kumartamaan toisia ihmisiä, joissa Hän vaikuttaa. Siinä Jumalalla on omat tarkoitusperänsä, yksi suurin niistä on osoittaa rakkautensa niille joita on vainottu ja pilkattu, sekä saattaa parannukseen ne jotka ovat eksytyksen alaisia ja näkemään missä Jumala oikeasti vaikuttaa.
Ja katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet, ja saatan sinut takaisin tähän maahan; sillä minä en jätä sinua, ennenkuin olen toteuttanut sen, minkä minä olen sinulle puhunut." (1. Mooseksen kirja 28:15)
Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen. Minä olen kutsunut kotkan päivänkoitosta, kaukaisesta maasta neuvopäätökseni miehen. Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan; mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen. (Jesaja 46:10-11)
Kyse ei siis ole sinusta, vaan siitä mitä Herra on puhunut. Siihen ei vaikuta se, mitä teet tai jätät tekemättä, ehkä tarvittava on jo tehty, on aika odottaa ja rukoilla. Kun Herra on puhunut, meidän on sitä turha tavoitella, sillä tarvitsiko Herra sinun apuasi maailman luomisessa, tarvitsiko hän sinua kantaessaan maailman synnin, kulkiessaan ristille ja tuonelaan. Sieltä Jumala nosti Pojan kolmantena päivänä kuolleista, sillä Hän voitti kuolemalla kuoleman vallan, olemalla Isälle kuuliainen kuolemaan saakka. Se on meidänkin tie, kohti kuolemaa ja lohduttomuutta inhimillisestä näkökulmasta, mutta Jumala korottaa ajallaan omansa ja silloin ylpeät ja monet muut lankeavat polvilleen ja tunnustavat. Sillä ”Kaikki laaksot täytettäköön, ja kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon, ja mutkat tulkoot suoriksi ja koleikot tasaisiksi teiksi, ja kaikki liha on näkevä Jumalan autuuden." (Luuk 3:5-6).
Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat. Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra. Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen. Sillä kirjoitettu on: "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa". (Room 14:8-11)
Jotkut Herra saattaa siihen, että he polvistuvat ihmisen eteen jota Herra rakastaa. Jumala ei pyydä ketään polvistumaan eteensä, kuten ei Hänen omansakaan, mutta kaikki kansat kaikista sukupolvista ja sukukunnista tulevat polvistumaan Hänen edessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti