Minua on viimeaikoina jälleen puhutellut Joosefin elämä. Joosefilla oli monenlaisia vaiheita elämässä, isän talossa ja paimenessa työssä, näkyjä ja ilmestyksiä, veljien hylkääminen kaivossa, orjakaleerissa, Potifarin talossa, vankilassa, unohdettuna vankilaan ja ja Egyptin Faraon oikeana kätenä, jossa yhteydessä hänelle annettiin vaimo ja hän sai myös perheen. Ensimmäisen lapsen kohdalla Joosef sanoi; ”Joosef antoi esikoiselle nimen Manasse ja sanoi: ”Jumala on saanut minut unohtamaan kaikki vaivani ja koko isäni kodin.” 1. Mooseksen kirja 41:51
Toisen; ”Toiselle hän antoi nimen Efraim, "sillä", sanoi hän, "Jumala on tehnyt minut hedelmälliseksi kärsimysteni maassa”. 1. Mooseksen kirja 41:52
Se mikä minua on viimeaikoina puhutellut on Joosefin elämänvaiheet. Jumala oli kutsunut Joosefin palvelemaan Häntä ja aluksi isän talossa Joosef eli isän suosikkina näkyjen ja ilmestysten ollessa arkea, sitten hylkääminen, toisen (Potifarin) talousasioiden hoitaminen, valheelinen syytös ja vankila, vankilassa toisten asioiden hoitaminen, hylkääminen unohtamisen kautta, jälleen Jumalan lahjan toimiminen ja sen tuoma korotus koko Egyptin hallitsijaksi Faraon jälkeen.
Kristityn vaellukseen kuuluu monenlaisia vaiheita ja kaikilla ne ei ole kuin Joosefilla, Daavidilla ja Jobilla, tai apostoleilla. Saamme näistä kuitenkin viisauden ja voimaa henkilökohtaisten tilanteidemme keskelle. Joosefille oli varmasti vaikeata nähdä Jumalanpalveluksensa hoitaessaan Potifarin talousasioita ja tehdessään hänet rikkaaksi, tai vankilassa ollessaan ja hoitaessaan asioita siellä. Jumala oli kuitenkin kaiken tämän keskellä, vaikka Joosef sitä tuskin näki. Osaan kuvitella Joosefin jutelleen Jumalalle ajoittain kuin Israelin kansa erämaassa, lähellä katkeruutta, hylkäämisen kivun ja tuskan keskellä ajatellen etteikö onnistu missään mitä tekee. Tämä siksi että hän päätyi huonosta huonompaan vaikka kuinka palveli Jumalaa ja teki asiat oikein. Hän aina rakensi jollekin toiselle, ei koskaan omaa.
Potifarin talousasioiden hoito ei varmastikaan tuntunut kovin hengelliseltä työltä, mutta se oli ja Jumala siunasi sen, vankilassa asioiden hoito myöskään ei tuntunut hengelliseltä, mutta senkin Jumala siunasi. Tästä pääsemme Raamatun ajatukseen; ”Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön; te palvelette Herraa Kristusta” Kysymys ei ole siitä mitä me teemme tai kuinka hengelliseltä tai maalliselta asia tuntuu, vaan siitä että teimme mitä tahansa niin me Kristuksen omat palvelemme Herraa. Tiedän miltä tuntuu olla Jumalan työkentällä ja kuinka upeaa se onkaan saada palvella Herraa näkyjen ja ilmestysten keskellä, saada tiedonsanoja ja profetioita ja nähdä niiden toteutumisen, elämään tulee sellainen WOW efekti ja Jumala tulee todelliseksi vaikka uskovalle Jumala on jo todellinen, mutta eri tasolla. Mutta mitä sitten kun hoidat toisen talousasioita, siinä Joosef varmasti ajatteli, että hänestä ei ollut enempään ja tässäkö tämä nyt oli? Mutta entäs ne Jumalan antamat unet ja näyt? Kaukana näytti olevan niiden toteutuminen, Joosef varmasti ajatteli; kuvittelinko minä vain? Mitä minä oikein itsestäni ajattelin? Mutta Joosefin omin sanoin, se oli vain Joosefin nöyryytyksen maa. (Raamattu Kansalle 1.Moos.41:52)
Monesti ajattelemme, että hengellistä työtä on se kun olemme lähetyskentillä, julistamme evankeliumia kadulla tai palvelemme seurakunnassa ja jos joku on päässyt asemaan jossa saa palkkaa tästä, niin se on korkealla Jumalanpalveluslistassamme. En todellakaan halua vähätellä näitä, mutta haluan oikaista ajatteluamme siitä miten näemme asiat, ja vähentää turhautumista niillä ketkä kokevat Jumalan kutsua elämässään, mutta ovet vain ei tunnu aukeavan, sinne minne koet tai haluat päästä. Ehkä se on Jumalan tahto, ehkä ei, ehkä se on sinun oma tahto? Pääasia on että pääsimme jonnekin tai emme, niin me palvelemme Herraa ja tiedämme Jumalan palkitsevan ne jotka häntä etsivät ja että työmme Herrassa ei ole turha.
Joosefin koko elämä tähtäsi hänen elämänsä loppuvaiheisiin, ilman Joosefia koko hänen perhekuntansa ja sukunsa olisi tuhoutunut, Egyptissä olisi miljoonat kuolleet nälkään. Joosef teki mahtavasta Egyptistä maailman supervallan Jumalan antamalla viisaudella. Mooses tuhosi tuon supervallan Jumalan johdattamana, koska se oli kääntynyt pois Jumalasta. Joosef osti ruokaa vastaan koko kansan omaisuuden tuon seitsemän vuoden aikana jolloin maassa ja maailmassa oli nälänhätä. Mieti mikä tehtävä, olla viisas taloudenhoitaja!?! Ei välttämättä tuntunut kovin hengelliseltä arjessa. Ymmärrän, että se kun Joosef selitti Faaraon unet, siinä saattoi kokea hengellisen työn riemua, mutta sitten kun koitti arki, siinä se taas koeteltiin. Ensin oli seitsemän vahvaa taloudellista vuotta ja sitten seitsemän heikkoa ja saattoi mennä muutama vuosi ennenkö unien toteutuminen alkoi. Saattoi olla että sitä ei aluksi edes huomannut, kun hyvät vuodet alkoi. Voi olla, että oli mennyt 5 vuotta ja mitään konkreettista ei nähnyt, miltä tämä mahtoi tuntua. Siinä on saattanut epäillä itseään ja kokea turhautumista, monet on saattanut tulla syyttelemään ja ties vaikka mitä. Mitä tästä voimme oppia? Ole uskollinen Jumalalle siinä mihin hän on sinut asettanut, vaikka se olisi vankilassa syyttömänä tai toisen talouden hoitaminen, loppujen lopuksi Joosefin tehtävä oli hoitaa koko Egyptin taloutta, Potifarin talo oli vain harjoittelua. Raamattu sanoo meille: ”Nöyrtykää Herran edessä, niin hän on teidät korottava.” Jaakob 4:10 Näin kävi Joosefille ja monelle muulle esikuvallemme Raamatussa, Jumala korottaa ajallaan.
Siunausta sinulle, uskoa ja rohkeutta vaellukseesi Herrassa!
